Anniinan kevät Espanjassa

Anniinan kevät Espanjassa 2019-08-06T16:15:28+03:00 Blog Integration Feed Generator https://anniinat.vuodatus.net/ anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[The End]]>

Tammikuussa se alkoi ja tähän se päättyy. Laukut on jo melkein pakattu ja aamulla on aika jättää León. Vielä kesäkuun alussa odotin kotiinpaluuta, mutta enää ei tietenkään ole helppo lähteä. Niinkuin yleensä aina, viimeset viikot ovat olleet parhaita kaikista. Olen saanut viettää aikaa aivan mahtavien ihmisten kanssa ja halu vastustaa muutosta on kasvanut päivä päivältä. En haluaisi sanoa hyvästi enkä ymmärtää, että yksi odotettu ja ainutlaatuinen ajanjakso elämästäni on nyt päättynyt. Viime perjantaina tuli itku kerran jos toisenkin, kun vietettiin kämppisten kanssa viimeistä päivää ja muisteltiin menneitä. Surullista ei ollut vain se, ettei ehkä koskaan enää nähdä, vaan myös se, ettei näitä asioita enää koskaan tapahdu. On tyhjä olo.

Toisaalta yhden päättyessä alkaa aina toinen. Mikään ei kestä ikuisesti ja siksi tuntuukin turvalliselta palata kotiin. Tämän viikon säämies on esittänyt parastaan ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin Portugalissa kuin täällä härkämaassakin. Jopa Leonissa on vihdoin kuuma! Niinpä odotankin, että Suomessa jatkuu sama meininki. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen pääsen viettämään kunnon kesälomaa, joten olisi enemmän kuin suotavaa, että aurinko olisi armas. Por favor.

Päässä risteilee satoja ajatuksia samaan aikaan, mutta silti mitään järkevää kirjoitettavaa ei tunnu enää syntyvän. Niinpä laitan tähän loppuun kuvakokoelman viime viikon tapahtumista.

Viime viikon alussa kierreltiin Fernandan kanssa Leónia ja löydettiin vielä monta uutta paikkaa,
joissa ei oltu aiemmin käyty. Tämä Gaudin suunnittelema pankkirakennus (vas.) oli kuitenkin jo tuttu.

Viikko sitten torstaina oli viimeiset bileet tutulla isolla porukalla. Illan teemana oli 80-luku

80-luku jaksoi viihdyttää seitsemään asti. Taustalla kaunis katedraalimme aamun sarastaessa

80-luvusta selvittyäni ja itkut itkettyäni matkustin perjantaina tapaamaan Iitua Madridiin.
Madridissa ei ehditty muuta kuin syödä salaatit Mäkissä ja käydä torkkumassa Los Amigos
(=kaverit) hostellissa. Amigoinamme olleet 3 eri-ikäistä ja -maalaista miestä pitivät
korinallaan huolen siitä, ettei nukkumisesta juuri tullut mitään.

Matka Madridista Portoon sujui lauantaina sutjakkaasti Ryanairilla. Huonosti nukuttu yö
taisi vaikuttaa sen verran, että olin 45 minuutin lennosta n. puoli tuntia unten mailla. Portossa
meitä odotti muovivasaroilla toisiaan päähän lyövä ihmismeri.

Ilma oli savuinen, sillä jokaisessa kadunkulmassa käristettiin kalaa

Kun Suomessa vietetään juhannusta, Portugalissa ihmiset vauvasta vaariin kerääntyvät kaduille
juhlistamaan São Joãon (Pyhän Jussin) päivää. Pienet kadut ja n. 200 000 muovivasaroilla huitovaa
ihmistä takasivat sen, että joukossa tunnelma tiivistyi. Näyttää niitä kummallisia perinteitä olevan muissakin maissa :)

Lauantai-illan kruunasivat mahtavat ilotulitukset Douro-joella

Sunnuntaina kävimme mm. FC Porton kotistadionilla ja Kristallipuistossa (kuvassa).

Portoa halkova Douro-joki ja lukuisat sillat tekevät maisemista ainutlaatuiset

Maanantaina shoppailimme ja olimme tunnin kestävällä sisävesiristeilyllä. Portugalin hintataso
oli mielestäni hieman alhaisempi espanjaan verrattuna. Asioiminen kaupoissa tms sujui yleensä
espanjan, portugalin ja englannin kielen sekoituksella.

Portossa oli sekä kaunista että rumaa. Espanjaan verrattuna maa vaikutti hieman köyhemmältä.
Kaupungissa oli vuorotellen hyvin hoidettuja ja ränsistyneitä rakennuksia.

Viimeisenä päivänä tiistaina olimme opastetulla kierroksella yhdessä kuuluisista Port-viinikellareista.
En ollut aiemmin edes tajunnut, kuinka surkea viiniasiantuntemukseni oli ennen tätä retkeä. Kierroksen
alussa ja lopussa saimme ilmaiset maistiaiset vuosikertaviineistä.

Keskiviikkona istuimme Iitun kanssa 11h bussissa päästäksemme Portosta Leóniin. Vähän
siinä paikat puutuivat, mutta yllättävän nopeasti aika meni. Eilen torstaina oli sitten viimeisten
ostosten, katedraalikäynnin ja shottibaarin vuoro.

Kädessä olevat shotit (?) "Saatanan sangriat" oli melko tulista tekoa

Siivousta ja viimeisten tavaroiden pakkaamista lukuunottamatta kaikki on siis tehty. Vaikka rahat on loppu, olen rikkaampi kuin koskaan. 21 kerätyn opintopisteen lisäksi tuhannet valokuvat ja muistot todistavat, että paljon uutta on nähty ja koettu. Maailma opettaa.

Adiós León, adiós amigos!

]]>

2007-06-29T12:38:00+03:00 2019-08-06T16:14:21+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/06/the-end anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Kesäloma]]>

"Mañana más y mejor", sanoo Fernando jokaisen spinningtunnin jälkeen. Siis huomenna enemmän ja paremmin. Tietysti niin! Vaikka olotila ei olekaan tällä hetkellä ihan täydellinen experimental cyclea (kokeiluluontoinen spinning) varten, täytyy kuitenkin tänään mennä. On nimittäin viimeinen mahdollinen perjantai, jolloin voin vielä hikoilla experimental cycle - tunnilla. Ensi perjantaina (juhannusaattona) olen Iitun kanssa Madridissa ja sitten seuraavana pakataankin jo yhdessä kamoja kotimatkaa varten täällä Leónissa. Tässä välissä olemme ehtineet matkustaa Madridista Portoon nauttimaan Portugalin mukaansatempaavasta meiningistä. Ennen paluulentoa (30.6) vietän siis vielä tulevan viikon täällä Leónissa, sen jälkeen yhden yön Madridissa ja 4 Portossa ja lopuksi vielä palaan kahdeksi viimeiseksi päiväksi hyvästelemään jäljellä olevat kaverit ja Leónin. Siinä se sitten onkin. Hyvin suurella todennäköisyydellä elämäni ainoa kevät Leónissa. Yhyyyy...Mitä lähemmäksi tulee kotiinpaluu, sitä oudommalta tuntuu. Vaikka odotankin jo lähtöä, en oikeasti taida oikein tajuta, että pian olen taas kotona enkä vietä enää päivääkään yhdessä näiden ihmisten kanssa, joiden läsnäoloon olen niin tottunut. Aina täytyy tietysti lähteä voidaakseen palata kotiin. Vaikka aika ja paikka vaihtuvat, muistot onneksi säilyy. Olenkin Henry Boyen kanssa samaa mieltä siitä, että loppujen lopuksi elämän tärkein matka on tavata ihmiset puolessavälissä.

Eilen oli kolmas ja tämän kevään viimenen tentti. Jihaa! Edellisen viikon kielioppitentin läpäisin huikealla pistemäärällä 5,2 (4,5 tarvittiin läpipääsyyn) ja tiistainen kansainvälisen markkinoinnin tentti meni myös ainakin omasta mielestäni ihan hyvin.Tulokset tulee kai ensi viikolla. Sen sijaan tästä viimesestä geografia humanan tentistä en sitten tiedäkään. Olin kyllä opiskellut tarkasti monenlaisia asioita, mutta en tietysti juuri niitä, joita professori Theodor teoriaosuudessaan kysyi. Täytyy toivoa, että professori on ystävällinen ja päästää tentistä läpi, sillä ainakin käytännönosuuden excel-taulukoiden teko sujui ilman suurempia ongelmia.

Omaa lukukauden päättymistä (useimmilla tentit vielä jatkuu kesäkuun loppuun) oli tietysti juhlittava asiaankuuluvalla tavalla sidralla ja sangrialla hyvässä seurassa. Menin siis eilen ensin Alexandran ja Elizabethin kanssa Violettalle, josta jatkettiin Eltonin ja Armandon bileisiin ja sieltä sitten lopulta isolla porukalla yhdessä tuttuun Deliriumiin. Kaiken kaikkiaan ilta oli yksi parhaista täällä oloni aikana!

Alexandra, Elton (bras.) ja Violetta

Tomas esittelee (solarium?)rusketustaan

Deliriumissa oli märkät-paitakilpailu, johon en itse (yleisön pyynnöstä huolimatta....) osallistunut, mutta josta riittää täällä varmasti keskusteltavaa seuraavaksi muutamaksi viikoksi. Osa tytöistä halusi ja sai pitää rintsikat paidan alla, mutta reippaimmat riisuivat kaikki ylimääräiset kiristimet pois. Rohkein venäläinen tyttö oli lopulta kokonaan ilman paitaa. Hurjimmat kuvat joutuivat valitettavasti ankaran sensuurin kohteeksi.

Koska Delirium meni "jo" viideltä kiinni ja virtaa vielä riitti, jatkettiin Lolitaan - baariin, joka aukeaa, kun muut sulkeutuu. Uusia ja vanhoja tuttuja tavatessa tajusin, että baarikeskustelut alkaa täällä aina samalla tavalla ja noudattaa selkeitä kaavoja.

Kaava nro 1, tutut:
Suukot molemmille poskille ja se kumpi ennättää ensin, alottaa kysymällä:
"Hola, qué tal? " (Moi, mitä kuuluu?)
Vastaaja: "Bien, y tú?" (Hyvää, entäs sinulle?)
Kysyjä: "Bien." (Hyvää)
Jos intoa riittää, tämän jälkeen saatetaan jatkaa keskustelua kenties jostain muista aiheista, mutta useimmiten osapuolet kuitenkin jatkavat matkaa omiin suuntiinsa.

Kaava nro 2, uudet tuttavuudet (yleensä vastakkaisen sukupuolen edustajat):
Keskustelun alottaja: "Hola, qué tal?"
Vastaaja (Anniina): "Bien, y tú?"
Kysyjä: "Bien".
Tässä vaiheessa Erasmusstatus on jo yleensä paljastunut ja seuraava kysymys onkin:
"De dónde eres?" (Mistä tulet/olet kotoisin?)
A: "De Finlandia". (Suomesta)
K: "De Finlandia???Tan lejos. No parece que tú eres de Finlandia. Eres tan morena. Y cómo te llamas?"
(Häh, Suomesta?? Niin kaukaa. Ei vaikuta siltä, että olet Suomesta. Olet niin tumma(hiuksinen). Mikä sun nimi on?)
A: "Anniina".
Tässä vaiheessa tarvitaan vähintään kolme toistoa, että kysyjä osaa sanoa nimeni ainakin suunnilleen oikein. Apuna voidaan käyttää kaikkien kirjainten luettelemista. A N N I I N A. Seuraavaksi kysyjä sanoo:
"Encantado" (Hauska tutustua) ja suutelee molemmille poskille. Tämän jälkeen kanssakäyminen joko jatkuu tai lopahtaa kysyjän/vastaajan intresseistä riippuen. Yleensä kysyjä myös muistaa tässä vaiheessa mainita, jos ollaan nähty kuntosalilla. Keskimäärin n. puolet baarikeskusteluista on sisältänyt osuuden "mihin aikaan on tapana käydä Calabozo-kuntosalilla".

Yksi pakollinen tyttökuva

Tuttuja poikia kuntosalilta

Vaikka näitä erilaisia kohtaamisia onkin matkan varrella kertynyt, täytyy ainakin äitin iloksi kertoa, etten ole jäämässä tänne kenenkään Manolon luokse, enkä myöskään ole tuomassa kotiin tuliaisina Jorgea, Manua, Oscaria, Huogoa tms. Vaate- ja muuta tavaramäärää arvioidessani näyttää myös siltä, ettei juuri muillekaan tuliaisille ole liikaa tilaa. Ei, vaikka Iitu lupasikin ottaa suurimman matkalaukkunsa ja pakata sinne vain bikinit :D

Yleistyksiä ei tietenkään saa tehdä, mutta omien kokemusteni perusteella voin luonnehtia espanjalaisia erityisesti kahdella adjektiivilla: äänekäs ja suorasukainen. Täällä ei ylimäärästä hienostelua tai nöyristelyä harrasteta, vaan niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat sanotaan suoraan tutuille ja tuntemattomille. Kanssaihmisiä kehutaan auliisti kauniiksi/komeiksi/hyvännäköisiksi ja heti muistetaan myös mainita, jos jokin tuntuu olevan vialla.Tälläinen suoruus kaikkia kohtaan tuntui aluksi hieman oudolta (esim. kaupan kassajonossa edelläni ollut nainen kysyi olinko käyttänyt ollenkaan aurinkorasvaa, kun olin niin punanen), mutta nyt siihen on tietenkin jo tottunut. Tietyllä tavalla suomalaisilla voisi olla hieman oppimista espanjalaisten mutkattomuudesta. Sen sijaan kummallista meuhkaamista ja huutamista paikalliset voisivat edes välillä hieman rajottaa. Yllätys ei tietenkään ole ollut, että latinoveri on koostumukseltaan vähän erilaista kuin meidän pohjoismaalaisten.

Tuleviksi lomapäiviksi olin suunnitellut paljon paljon auringonottoa, mutta yllätys yllätys: vaikuttaa edelleen siltä, että aurinko karttaa tätä kaupunkia. Ainakin ennusteiden perusteella tulevia päiviä hallitsee pilvet ja asteita on alle 20. Jeejee. On jo kunnon lämpöä ikävä! Jos ei ulkona viihdy, niin täytyy kai sitten hyödyntää kunnolla viimenen kuntosaliviikko, tehdä ostoksia (kuten ostaa muutama lasi ja lautanen rikkoutuneiden tilalle) ja suunnitella hyvä ohjelma meidän Porton matkalle. Pian nähdään! :)

Huomenna taas jorataan!

]]>

2007-06-15T23:05:00+03:00 2019-08-06T16:14:23+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/06/kesaloma anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Vähiin käy...]]>

...ennen kun loppuu. Pikaisen laskennan jälkeen mulla on 29 päivää vaihtarielämää jäljellä. Kuukauden päästä tähän aikaan olen siis jo kotona! Perinteiseen tapaan tässä vaiheessa on todettava, että aika on todellakin mennyt nopeasti. Erityisesti viimeset viikot. Pian alkaa jo olla kiire tehdä kaikkea sitä, mitä täällä vielä "täytyy" tehdä. Esimerkkeinä vierailu shottibaariin ja katedraaliin. Järjestyksellä ei niin väliä. Myös pikku hiljaa alkaa eri puolelle maailmaa katoavien kavereiden hyvästely. Kavereita on tietysti paljon ja pitkälle kestäviä ystävyysuhteita muutama. Erityisesti kämppikset sekä Denise ja Violetta Saksasta ovat olleet läheisiä.

On tietysti haikeaa jättää tämä kaikki, mutta toisaalta on kyllä kiva palata kotiinkin. Suurimmalla osalla kavereista tuntuu olevan samanlaiset ajatukset. León on loppujen lopuksi niin pieni, että puoli vuotta riittää vallan mainiosti kaupungin näkemiseen ja asioiden kokemiseen. Ylitarjontaa tekemisessä ei siis ole.

VIhdoin alkaa olla myös opiskelut paketissa, kun ensi viikolla on ensimmäinen tentti ja viimeiset luennot. Alunperin kalenteriani täytti neljä kurssia, mutta reilu kuukausi sitten hylkäsin yhden. Alussa etsin kolme viikkoa tätä Urbanismo-kurssia ja kun sen pitopaikka viimein löytyi, ei kurssi eikä varsinkaan opetuksen laatu osottautunut etsinnän arvoisiksi. Kaupunkisuunnittelua ja kaupungistumista käsittelevät teemat olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta asioiden esittäminen aivan kamalaa. Tunnista toiseen opettaja (professori?) luki papereitaan ja me 4 oppilasta kirjoitimme käsi puuduksissa kaiken sen, mistä saimme kiinni. Mitä sitä turhia selittelemään jos kaikki on jo kirjoitettu hyviksi lauseiksi paperille. Joopa joo...välillä tahti oli niin nopeaa, etten pysynyt perässä enkä edes saanut muiden muistiinpanoista selvää. Kerran olin tunnilla yksin. Hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätin siis jättää nämä kopiointitunnit väliin ja keskittyä mukavimpiin aineisiin.

Ensi viikolla olisi siis ensimmäisenä vuorossa kielioppitentti, josta ainakin pitäisi päästä läpi. Suurin osa kurssilla käydyistä asioista on jo entuudestaan tuttuja, mutta mahtuu joukkoon kyllä uuttakin tavaraa. Välillä opettaja viilaa pilkkua vähän turhankin tarkkaan - olisin aivan yhtä onnellinen myös ilman tietoa siitä, millaisia virheitä erityisesti leonilaiset tai urheiluselostajat puhuessaan tekee. Kuka sitä loppujen lopuksi muistaa mikä on se oikea/väärä tapa käyttää kieltä, kun osa muodoista on vähemmän/enemmän suositeltavia kuin toiset!? Pääähhhhh......

Kieliopin jälkeen olisi sitten kai keskityttävä Kansainvälisen markkinoinnin ja Geografia humanan tentteihin. Kv-markkinoinnin kurssista olen tykännyt kaikkein eniten: tunnilla keskustellaan paljon ja otetaan paljon esimerkkejä eri maista, tuotteista ja kulttuureista. Asiat myös esitetään selkeästi ja niitä selitetään. Myös meidän vaihtareiden pitämät esitelmät omasta maastamme on tuonut vaihtelua tunteihin. Tenttimateriaalia on paljon eikä tentti kuulemma ole todellakaan mistään helpoimmasta päästä. Muutaman tärpin on opettaja sentään antanut.

Jo vajaan kahden viikon päästä olen pelkästään lomalainen, sillä viimenen tentti aiheesta Geografia humana on 14.6. Kurssin teoriaosuudesta on vastannut vanha herra Theodor, jonka kanssa olemme piirtäneet vihkon täyteen erilaisia kuvia, karttoja ja taulukkoja. Paljon on materiaalia tähänkin kertynyt. Käytännön tunneilla Pilarin kanssa olemme taas tehneet pylväsdiagrammeja Excelillä. Tentistä en yhtään tiedä, mutta sieltä tulee mitä tulee. Yhteenvetona voi hyvin todeta, ettei minkään kurssin asiat ole vaikeita, mutta tavaraa on paljon. Lisäksi en ole yhtään varma siitä, miten pystyn lyhyessä ajassa kirjottamaan espanjaksi sen, mitä haluan. Kuten Jarkko totesi: niillä kuitenkin mennään mitä on annettu.

Ei niillä opintopisteillä niin väliä - pääasia että kokemuksia on kertynyt! :)

Ulkona paistaa aurinko, kaskaat laulaa ja keittiöstä tulee soijan ja raa'an kalan tuoksu. Kämppikset on tuolla tehneet sushia ja kohta alkaa kuulemma olla valmista. Koska keittiöömme ei mitenkään mahdu tekemään kolme henkilöä samaan aikaan, olen aina välillä käynyt vain seuraamassa miten homma etenee. Ainakin näin noviisisuhsisyöjälle hyvältä näyttää! Eikö?

]]>

2007-06-02T15:17:00+03:00 2019-08-06T16:14:26+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/06/vahiin-kay anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Taivas itkee]]>

On tosiaan ollut melko kosteita viimeset päivät, eikä alkoholi ole tällä kertaa ollut ainoa syyllinen tapahtumiin. Kun lauantaiaamuna ennen kahdeksaa kävelin matkalaukkuni kanssa keskustaan, paistoi vielä aurinko, mutta sen jälkeen onkin tullut vettä melkein taukoamatta. Onhan se mukavaa, että luonto on kauniin vihreä ja vehreä, mutta kyllä viisi päivää jo mun mielestä riittää. Surullista mutta totta, lisää on kuulemma luvassa...

Viime viikonloppuna osallistuin tämän kevään viimeiselle ja ainakin fyysisesti raskaimmalle mutta kaikesta huolimatta oikein viihdyttävälle AEGEEN järjestämälle retkelle. Tällä kertaa matka suuntautui Leónista pohjoiseen Asturiaksen maakuntaan. Ensimmäinen ja matkan raskain osuus koettiin heti aluksi pienessä kylässä nimeltä Sella, jossa meille oli järjestetty kanoottiretki. Ennen kanootteihin ja kajakkeihin astumista puettiin päälle tiukkaakin tiukemmat märkäpuvut, vähän löysemmät takit ja tietenkin pelastusliivit. Kuten kuvasta näkyy, asustus oli pintaahivelevä.

Tästä se lähti. Kanootin keulasta huolehti Mia ja minä olin perämiehenä

Jo heti lähdössä kastuttiin sen verran, että oli melottava vastakkaiselle rannalle tyhjentämään kanootti ylimääräsestä vedesta. Ennen evästaukoa ensimmäiset 7 kilometriä sujuivat kuitenkin muuten ilman suurempia ongelmia. Ilma oli kostea, maisemat mahtavat vuorten keskellä ja vesi niin kirkasta, että bongattiin useita isoja kaloja.

Siellä sitä mennään

Innokkaimmat otti tauolla vauhtia sillalta

Evästauon jälkeen (oltiin saatu vesipullot, sämpylät ja omenat vedenkestävään kanisteriin, joka kulki mukana)

alkoi jo väsymys ja kylmyys hieman painaa, mutta sitkeästi jatkettiin matkaa. Tähän asti oltiin selvitty joen pienistä alajuoksuista kunnialla, mutta ensimmäinen suurempi virtaus yllätti meidät urheat melojat. Hurja käsityö ei auttanut, vaan ajauduttiin Mian kanssa liian lähelle pengertä, joka ei antanut periksi vaan kaatoi koko kanootin. Minkäänlaista hätää ei ollut, sillä pelastusliivit nostivat meidät nopeasti pintaan, mutta totaalisen märkiä sitä tietysti oltiin. Vielä sukelluksen jälkeenkin virta oli niin voimakas, että seuraavat viisi minuuttia mentiin veden mukana kanootista kiinni pitäen. Kahdestaan ei varmasti oltaisi pystytty kanoottia kääntämään, mutta onneksi paikalle osui kaksi AEGEE-koordinaattoria, jotka hinasivat meidät rantaan ja auttoivat tytöt takaisin vesille. Viimeset 9 km viuhunut kaatosade varmisti sen, ettei varmasti ehditty kuivumaan ennen maaliintuloa. Nyt tuntuu, että aurinkoisella ilmalla meloisin varmasti vaikka 20 kilometriä, mutta noissa olosuhteissa 16 kilometriä ja melkein 4 tuntia oli aika paljon. Kokemus oli kuitenkin ainutlaatuinen!

Koska saunaa ei tietenkään ollut tarjolla, täytyi tyytyä kahteen lämpimään suihkuun ensin melontapaikalla ja myöhemmin hostellissa. Piukean märkäpuvun jälkeen oli mahtava tunne pukea omat vaatteet päälle, mutta märät hiukset ja kylmät varpaat pitivät huolen siitä, ettei olotila edelleenkään ollut mikään kaikkein mukavin.

Sellasta oli puolen tunnin bussimatka yhteen pohjoisespanjan rantakaupungeista Gijóniin, jossa yövyimme nuorisomajassa. Heti paikkaan saavuttuamme teimme itsellemme sängyt valmiiksi (ensimmäinen kerta, kun sängyn joutui itse petaamaan) ja vietimme muutaman tunnin siestan syvässä unessa. Edes pienet muurahaiset lakanoiden välissä ei näitä kauneusunia haitanneet.

Jotta yöllä jaksoi hipata, täytyi tietenkin ensin syödä kunnolla. Löysimme Lucan, Mian, Valentinan ja Gulian kanssa hyvän ravintolan, jonka listalla oli asturialaiseen tapaan melkein pelkästään merenherkkuja. Myös toista paikallista ylpeyttä sidraa oli tarjolla. Asturiassa sidra on suomalaista siideriä happamampaa ja sitä kuuluu kaataa korkealta, jotta maku säilyy hyvänä myös lasissa. En kamalasti tälle asturialaiselle sidralle lämmennyt, mutta tulihan sitä juotua, kun halpaa oli :)

Luca, Mia, Valentina, Gulia ja herkut suoraan merestä

Täti näyttää miten sidraa kaadetaan

Runsaan iltapalan jälkeen tavattiin loput retkeilijät ja lähdettiin yhdessä etsimään seuraavaa sidrapaikkaa. Matkalla satoi ja tuuli niin paljon, ettei edes sateenvarjoa voinut käyttää. Onneksi kaikki muutkin baarin asiakkaat vaikuttivat olevan aivan yhtä märkiä kuin me. Sidrabaarista jatkettiin vielä ns. yökerhoon, jossa tanssattiin neljään asti.

Gijónin kosteat tuulet ja mukava tutustua kaupunkiin

Tällä sidrakoneella saa kaiken juotavan kerralla
lasiin nappia painamalla. Juoma tulee tuolta ylhäältä

Erasmus on jees :)

Mia ja pojat lavalla

Alkuperäisen suunnitelman mukaan sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää Gijonissa rannalla, mutta kuten arvata saattoi...raikas vesisade ja 14 asteen lämpötila helli meitä myös pyhänä. Aamupalan jälkeen hypättiinkin sitten bussiin ja käytiin tutustumassa Gijonin yliopistoon. Loput osat kaupungista nähtiin bussin ikkunasta. Gijonista matka jatkui vielä Oviedoon, jossa vietettiin loppupäivä. Oviedo vaikutti oikein kauniilta ja kivalta kaupungilla, mutta sateen sattuessa sateella...istuttiin 3 tuntia ravintolassa ja loput pari meni markkinoilla sekä jo traditioksi muodostuneella katedraalivisiitillä.

Takapuoli

Valentina ja teatteri

Tennarit ei oo vieläkään kuivat sukelluksen jäljiltä, mutta muuten olen kyllä jo matkasta toipunut. Helmikuun jälkeen en ole Molly Malone´sin tiistaibileissä käynyt, mutta eilen oli pakko mennä. Siellä nimittäin arvottiin kaksi kahden hengen matkaa Beyoncen Madridin keikalle, joka on tulevana lauantaina. Vaikka onni ei arvonnassa suosinut, oli tosi hauska ilta.Sain shampanjaa ja suklaakakkua, kun jollain tytöllä (jota en tuntenyt) oli synttärit ja muutenkin halvat hinnat houkuttelivat ostamaan muutaman lasin ilojuomaa. Nyt onkin sitten sen verran väsynyt olo, että taidan mennä siestalle. Seuraavaan kertaan heiiiiii!

]]>

2007-05-23T19:17:00+03:00 2019-08-06T16:14:29+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/05/taivas-itkee anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Barcelona estupendo]]>

Gummeruksen taskusanakirjan mukaan estupendo tarkoittaa: kiva, mainio, oiva, nasta. Näillä ja useilla muilla positiivisia mielikuvia luovilla adjektiiveilla voi huoletta kuvata Katalonian ylpeyttä Barcelonaa, josta aamulla palasin. Vaikka retki Gaudin ja monien muiden värikkäiden taiteilijoiden kaupunkiin oli minulle jo toinen vuoden sisällä, jaksoi Barcelona ihastuttaa ja viihdyttää vähintään yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.

Kaupunki Parc Güellilta katsottuna

Puutuneita jäseniä lukuunottamatta 11 tunnin bussimatka Leónista Barcelonaan sujui melko mukavasti nukkuen. Koska bussi pysyi hyvin aikataulussaan eikä metromatkakaan vienyt montaa minuuttia, olin maanantaiaamuna jo hieman kahdeksan jälkeen koputtelemassa Janican, Ellan ja Millan hostellihuoneen ovea. Tytöt oli onneksi hereillä ja melkein valmiita päivän shoppailukierrokselle. Pikasen suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen myös minä olin remmissä mukana.

Useana aamuna haettiin aamupalaa mahtavasta kauppahallista La Boqueriasta

Ostosten ja lounaan jälkeen palattiin hostellille, johon minä jäin viettämään siestaa tyttöjen vielä jatkaessa shoppailua ostoskeskuksessa. Kun kaikki oleellinen oli löytynyt ja jäseniä oli hetki lepuuteltu, lähdettiin yhdessä syömään. Paella-annosten ja 2 sangriakannullisen jälkeen riitti vielä sen verran energiaa, että haettiin takit hostellilta ja päätettiin haistella muutama tunti Barcelonan yöelämää. Takkienhakureissulla hostellin respa ilmoitti ensimmäistä kertaa, että vieraiden tuonti hostelliin oli kielletty (n. klo 1 yöllä). Pienen palaverin jälkeen tilanteeksi muodostui se, että matkalaukkuni sain hostelliin jättää (minulla oli oma varaus tähän samaan hostelliin seuraavaksi päiväksi), mutta ilmaiseksi en tietenkään saisi siellä yöpyä. Tässä vaiheessa ajattelin vielä vaikka hengaavani loppuyön kaupungilla, mutta lopulta lyhyen yökerhovisiitin jälkeen ajatus sängystä oli niin houkutteleva, että palasin tyttöjen kanssa hostellille ja otin kitsastellen itselleni yhden hengen huoneen (jonka äiti onneksi maksoi. Kiitos äiti!).

Barcelona by night - Milla, Ella ja Janica. Tässä yökerhossa oli melko väljää
ja soitettiin vanhoja kunnon 2000-luvun alun diskohittejä

Kalliit yöunet nukuttuani lähdin tiistaiaamuna lentokentälle seuraavia matkaseuralaisia vastaan. Äidin ja Elinan mukana sain Tuplan, puurohiutaleita, Ruispaloja, hapankorppuja ja muutamia vanhoja kesävaatteita. Vaihtareina äidille annoin joitain villapaitoja ja talvisaappaat. Voin sanoa olleeni oikein tyytyväinen tähän vaihtoon! Äidin ja Elinan kanssa ei asetettu tälle ensimmäiselle yhteiselle päivälle sen kummempia tavotteita, vaan päivä kului lähinnä kaupungilla ja satamassa kävellen. Silloin tällöin pyörähdettiin tietysti myös mielenkiintoisen näköisissä kaupoissa. Janica, Ella ja Milla olivat viettäneet päivän rannalla ja illalla jouduttiin jo toivottamaan tytöille hyvää kotimatkaa. Valitettavasti en ehtinyt kauaa tyttöjä nähdä, mutta parempi tietysti yksi päivä kun ei mitään. Heinäkuussa sitten uudet bileet! :D

Satamaan oli tiensä löytänyt myös muutama vaatimaton jahti

Keskiviikkona käveltiin jalat rakoille yhdistetyllä Parc-Güell - Sagrada Familia tutustumisretkellä. Lyhykäisyydessään Parc Güell on Gaudin suunnittelema värikäs puisto asuinalueen keskellä ja Sagrada Familia taas Gaudin piirtämä edelleen rakenteilla oleva valtava katedraali. Molemmat kohteet on tietysti pakollisia nähtäviä kaikille Barca-turisteille.

Rullaportaat auttaa väsynyttä matkaajaa nousemaan Parc Güelliin

Anniina, äiti ja Elina puistossa

Kyllä on kelvannut Gaudin tässä asustella

Elina ja se kuuluisa lisko

26 astetta ja pilvetöntä taivasta lupailleet sääennusteet eivät pettäneet, vaan torstai oli oikein mainio päivä viettää rannalla. Rannassa puhaltanut tuuli vaikutti kuitenkin sen verran, ettemme lopulta menneet hiekalle asti, vaan otimme aurinkoa rannan tuntumassa olevalla nurmialueella. Päivän tehtävä oli suoritettu, kun rasvauksesta huolimatta jokaisella oli vähintään yksi punoittava kohta yläruumiissa.

Kyllä elämä on mukavaa

Matkalla syödään hyvin ja juodaan tietenkin sangriaa

Jottei viikko olisi ehtinyt käydä millään tavalla pitkäveteiseksi matkaseuran suhteen, istuin myös iltaa Toman ja Jarkon kanssa. Toma ja Jarkko ovat viettäneet omaa vaihtarikevättään Ranskan Alpeilla ja tehneet sieltä matkoja ympäri Eurooppaa. Edelliset 2 viikkoa pojat olivat reissanneet Etelä-Espanjassa ja kuten kuvasta näkyy, aurinko on tainnut näyttäytyä siellä vähän ahkerammin kuin täällä pohjoisessa. Oli tosi kiva vaihtaa poikien kanssa vaihtarikokemuksia ja kuulla matkakertomuksia. Oman värinsä iltaan toi myös Jyväskylän Pallokerhon Old Boys-joukkue, jonka edustusta oli eksynyt samaan Travel's Baariin meidän kanssa. Nämä vanhat pojat kertoivat pelanneensa joskus junnuina yhdessä ja nykyään tekevänsä joka kevät pelimatkan johonkin Euroopan B-kirjaimella alkavaan kaupunkiin. Berliini, Bern ja Birmingham oli jo valloitettu nyt oli siis Barcelonan vuoro. Varmasti hyviä reissuja pojilla :D

Jarkko kuvassa vasemmalla ja Toma oikealla

Perjantaina aurinko paahtoi torstaitakin kuumemmin, mutta onneksi junassa ja museossa oli hyvät ilmastoinnit. Lähdettiin siis heti aamusta 1,5 tunnin junamatkan päässä olevaan pieneen Figueresin kaupunkiin, jossa Salvador Dali on asustellut ja tehnyt monenmoista taidetta. Dalin kotiin ei menty, mutta teatterimuseossa vietettiin useampi tunti. Nähtävää riitti museon pienistä yksityiskohdista aina suuriin seinät peittäviin maalauksiin.

Museon sisäpihalta

Omituisuudestaan huolimatta Dali oli taitava mies

Mitä lähemmäs viikonloppua päästiin, sitä enemmän oli tietenkin ihmisiä liikkeellä. Tavallisten matkailijoiden lisäksi Barcelonan pääkatua La Ramblaa täyttivät formulaturistit, joiden joukosta oli tunnistettavissa myös paljon suomalaisia. Mahtavien jahtien lisäksi satamasta löytyi maksullinen formula-alue, jossa pääsi mm. seuraamaan kisoja suurelta screenilta. Myös Bemari oli tuonut oman näppärän kokoelmansa ihmeteltäväksi.

Ennen lähtöä lauantaina ehdittiin vielä tehdä viimeiset ostokset, kierrellä keskiaikaisia katuja, syödä tapaksia ja löhötä sataman aurinkoisella laiturilla. Kuten aina, tämäkin loma tuntui menevän aivan liian nopeasti! Parempaa viikkoa olisin kuitenkaan tuskin voinut edes toivoa: sää oli aivan mahtava ja sain viettää lomaa ystävien ja perheenjäsenten kanssa kaupungissa, jolle saa hakea vertaista täältä päin maailmaa. Tilinhän se tyhjensi, mutta kyllä rahalle sai vastinettakin :)

Ramblalle mahtuu monenlaista yrittäjää :D

Plaza Catalunya

]]>

2007-05-13T20:43:00+03:00 2019-08-06T16:14:32+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/05/barcelona-estupendo anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Buenas tardes ciclistas! (Hyvää iltaa pyöräilijät!)]]>

Edellisestä päivityksestä onkin jo ehtinyt kulua parisen viikkoa. Syynä tähän ei ole niinkään ollut ajanpuute, vaan ennemminkin se, ettei täällä ole tapahtunut mitään mielenkiintoista, mistä kirjoittaa. Erinäisten juhlien takia vapaapäiviä on ollut enemmän kun pitkään aikaan ja niiden viettäminen on sujunut paikallisen tavan mukaan lähinnä syöden ja nukkuen. Muuten ollaan sitten käyty ostoksilla ja elokuvissa, muutamissa bileissä sekä urheiltu sisällä että ulkona. Sää on ollu viime aikoina valitettavan kylmä ja pilvinen, joten ajatukset auringonotosta on saanut ainakin hetkeksi unohtaa. Pitkät pyhät ja huonot säät on välillä jopa aiheuttaneet lieviä tylsyyskohtauksia. Täällä kotona käytiin myös Fernandan toiveesta keskustelu, jossa jaettiin roskienviemisvuorot (aiemmin ainoastaan minä vein) sekä luotiin yhteisiä pelisääntöjä keittiön siivouksesta. Pieniä mielipide-eroja löytyi siivouksen suhteen, mutta lopulta löytyi yhteinen linja. Yhteiselomme sujuu siis edelleen ilman suurempia ristiriitoja.

Nyt on edessä viikonloppu, joka taitaa mennä lähinnä opiskellessa (no joo..pakko lukea ainakin muutama markkinoinnin artikkeli, jotta tuntuu tehneensä edes jotain), siivotessa ja pakatessa. Sunnuntaina matkustan siis yöbussilla (11h) viikoksi Barcelonaan, josta varmasti riittää enemmän tarinoita kerrottavaksi. Maanantaina siellä pitäisi olla vastassa Tampereen kämppikseni Janica kavereineen ja tiistaina on tulevat sitten äiti ja Elina. Formulaviikonlopun lähestyessä myös toinen Tamperekaverini Toma ja hänen vaihtarikämppis Jarkko ovat mestoilla. Odotettavissa on siis ystäviä, aurinkoa ja letkeää tunnelmaa. Täältä tullaan! :D

]]>

2007-05-04T18:20:00+03:00 2019-08-06T16:14:34+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/05/buenas-tardes-ciclistas-hyvaa-iltaa-pyorailijat anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[23]]>

Hectorin ja Victoria Beckhamin kanssa päästiin eilen juhlistamaan maailmaantuloamme. Minulla tuli täyteen 23 ja noilla kavereilla muutama vuosi enemmän. Hectorin ja Victorian lahjojen määrää en tiedä, mutta minä sain 3 (vaihtarikavereilta korun ranteeseen&kaulaan sekä 2 rahalähetystä). Kaikki lahjat oli erittäin mieluisia ja voin luvata, että ne tulevat varmasti käyttöön. Onnitteluja en mitenkään voinut laskea, mutta PALJON niitä tuli. Oli ihanaa huomata, etten ole täysin unohtunut, vaikka olenkin jo ollut reilu 3 kuukautta muilla mailla. IsoIso KIITOS kaikille päivänpiristäjille! :)

En oikeastaan osaa selittää miksi, mutta jotenkin tämä 23 kuulostaa paljon pahemmalta kuin 22. Vanhalta. Osittain se johtuu varmasti siitä, että pienempänä sitä kuvitteli olevansa 23 - vuotiaana järkevä ja viisas aikuinen, joka elää vakituisessa parisuhteessa ja käy säännöllisessä päivätyössä. Kyllä sitä joskus saattaa tuntea itsensä aikuiseksi (ainakin Visa-laskuja maksaessa) ja ehkä harvoina yksittäisinä hetkinä viisaaksikin (...), mutta vakituinen parisuhde ja työ odottavatkin sitten enemmän kynttilöitä kakkuun. Ehkä hyvä niin. Ei kai tässä mihinkään kiire ole! :D

Jos ei kylmän niin ainakin kolean talven jälkeen on täällä Leónissakin vihdoin alkanut KESÄ. Keväästä emme juuri päässeet nauttimaan, kun yht'äkkiä lämpötila on hypännyt kymmenestä reiluun kahteenkymmeneen asteeseen ja puihin on tullut pikavauhtia lehdet. En kuitenkaan millään tavalla halua valittaa tästä nopeasta muutoksesta. Lämpö on ollut toivelistan kärjessä jo pitkään.

Minipicnic

Koska iltapäivän luennot oli vaihteeksi peruttu, nautittiin tyttöjen kanssa torstaina auringosta läheisessä puistossa maaten. Illalla oli vuorossa pieni baarikierros synttäreiden kunniaksi. Ilta ei tuonut mukanaan mitään suurempia yllätyksiä - ensin juotiin sangriaa, viiniä ja siideriä kotona ja sitten mentiin El Divinon kautta Deliriumiin. Kotimatkalla pysähdyttiin kebabeille. Perjantaina kaikki oli suhteellisen väsyneitä torstain hippaamisesta, mutta yleisön pyynnöstä kakkukestit kuitenkin pidettiin. Tehtiin siis Fernandan kanssa valmiista kakkupohjasta mansikkakakku, joka onnistui loppujen lopuksi niin hyvin, että kaikki tuli syötyä yhdellä kertaa 7 hengen kesken.

Señor Jésus ja señoritat El Divinossa

Aleksey ja Denise seuraamassa, miten leikkaaminen sujuu

Luentoja ei ole ollut sitten torstaiaamun, eikä niitä ensi viikollakaan mitenkään rasitteeksi asti ole. Maanantaina on Castilia&Leónin juhlapäivä ja torstaina yliopiston vastaava, joten näillä näkymin luennoille voi halutessaan mennä tiistaina ja keskiviikkona. Myös 1.5 on täällä vapaapäivä, vaikkei vappua Suomen tapaan juhlitakaan. Osa opettajista lomailee kyllä edellisen päivän, joten kahden seuraavan viikon aikana luentoja olisi tarjolla yhteensä 4 päivää. Sen jälkeen olenkin sitten viikon Barcelonassa. Mukava sitä on lomaillakin välillä :D

]]>

2007-04-22T00:15:00+03:00 2019-08-06T16:14:36+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/04/23 anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Viikonloppu Vigossa]]>

Kuuden tunnin junamatkan jälkeen saavuin perjantai-iltana aurinkoiseen Vigoon. Ella oli asemalla vastassa ja siitä sitten pikaisen matkaraportin jälkeen suunnattiin yhdessä El Corte Inglesin ruokaosastolle ostamaan illan eväät. Salaatit ja leivät valmistettiin Ellan ihanan isossa keittiössä, jossa mahtuis tarvittaessa työskentelemään pieni armeija. Muutenkin koko 4 makuuhuoneen ja olohuoneen asunto oli tosi viihtyisä, siisti ja valoisa.

Romanttinen illallinen nautittiin tietysti partsilla :)

Perjantai-iltana Vigossa tuntui olevan ihan kohtuullisesti ihmisiä liikkeellä, mutta emme tällä kertaa löytäneet baaria, jossa olisimme viihtyneet puolta tuntia kauemmin. Ellan kavereihin emme törmänneet, mutta minä bongasin yhden AEGEE-koordinaattorin Leónista, jonka porukassa sitten otettiin yhdet. Pieni Espanja..muuten kierreltiin kaupungilla ja tutustuttiin erilaisiin kulttuurikohteisiin iltavalaistuksessa.

Jalat saa hyvää treeniä, kun kävelee Vigon mäkisiä katuja edestakasin

Vigo on 2 kertaa Leónia suurempi eikä ehkä arkkitehtuuriltaan yhtä kaunis, mutta jotain sellaista siellä on, mitä meillä ei: LAS PLAYAS! Jätettiin siis suosiolla gallego-kurssin retki väliin ja vietettiin lauantai Ellan puolalaisten ja slovakilaisten vaihtarikavereiden kanssa rannalla maaten ja nahkaa polttaen. Tai oikeastaan minä taisin olla ainoa, jolla on edelleen kauniit puna-valkoset (rusketus!)raidat. Kyllä ne siitä jo huomenna tasaantuu...illalla sitten tehtiin taas ruokaa ja lähdettiin kupposille Vigon vanhaankaupunkiin. Tarkotus oli liittyä yhteen vaihtariporukkaan, mutta lopulta ei saatu niihin yhteyttä. Hyvin meni aika kaksinkin.

Iltapäivällä rannalla oli rauhallista

Läheisellä saarella on yksityinen hotelli

Lasi sangriaa 3,5e

Sunnuntaina aurinko paahtoi 25 asteen voimalla, mutta jokseenkin punottaneet kasvot, kädet ja jalat ei oikein paisteesta nauttineet. Oli siis pukeuduttava pitkiin ja vietettävä päivä puiston varjoisalla puolella.

Luontokuvaajan kameraan osui musta joutsen (kivistä vasemmalla)

Puistopicnikin jälkeen oli tarkotus pakata laukku ja suunnata takasin Leóniin, mutta matkalla Ellan asunnolle huomattiin yhden kahvilan seinässä mainos Celta Vigon kotiottelusta. Ajankohdan varmistettuamme tajuttiin, että meillä oli 40 minuuttia aikaa ehtiä stadionille ja ostaa liput ennen pelin alkua. Ottelun ensimmäiset 20 minuttia meni sisäänpääsyjonossa, mutta ei se paljon tunnelmaa laskenut. Jos huuto oli hurjaa stadionin ulkopuolella, niin sisäpuolella se oli tietenkin vielä hurjempaa. Usein tuntui, että 24 000 katsojaa keskittyi enemmän vastustajan ja tuomarin haukkumiseen kuin omiensa kannattamiseen. Puta Coruña ja hijo de puta- huudot oli kovassa käytössä. Kannattajien kiihkoa lisäsi entisestään se, että Vigon ja La Coruñan (joukkueen nimi Deporte) väliset kamppailut on kuulemma verrattavissa Suomi-Ruotsi taistoihin. Halvimmilla lipuilla (15e) ei tietenkään päästy parhaille paikoille, mutta Celtan 1-0 voittomaalia päästiin todistamaan hyvistä asemista maalin takaa.

Aurinko paistoi täydeltä terältä koko ottelun ajan. Kotijoukkue sinisissä

Pelin jälkeen tilattiin Ellan ja Ellan vaihtarikaverin Jannen kanssa pizzat ja vuokrattiin leffa, joka katsottiin kerrankin isolta ruudulta Jannen vuokraemännän tv:stä. Maanantaiaamuna oli sitten kotiinlähdön aika...koko viikonloppu tuntui menevän hurjaa vauhtia ja mielelläni olisin jatkanut lomailua pidempäänkin. Iso kiitos siis Ellalle, oli aivan mahtavaa! Ehkä vielä joku kaunis päivä ilmestyn sinne uudestaan... :D

]]>

2007-04-17T21:31:00+03:00 2019-08-06T16:14:38+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/04/viikonloppu-vigossa anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Se acabó = lomat on loppu]]>

Ihmisiä ja "vappupalloja" pääsiäiskulkuetta seuraamassa

Jokseenkin oli vetämätön olo 6 päivän mahataudin ja pääsiäisloman jälkeen, mutta silti jaksoin tiistaina reippaasti kävellä nuo 200 metriä ja avata tiedekuntamme painavan oven. Professorimme sen sijaan taisi jatkaa lomailua vielä tämän viikon, kun ei ilmestynyt pitämään (yksitoikkoisia) urbanismo-luentojaan tiistaina eikä myöskään tänään. Tiistaina meitä opiskelijoita oli odottamassa luentosalin edessä kolme viidestä, mutta tänään vain minä. Muutaman minuutin siinä mietin, että onkohan tältä tytöltä kenties jäänyt jotain kuulematta tai ymmärtämättä...mutta sitten päättelin, ettei sellanen tietenkään voi olla mahdollista. Ensi viikolla uusi yritys :)

Perjantaina käytiin katsomassa yksi oikea pääsiäiskulkue ja lauantaina vähän shoppailtiin, mutta muuten pääsiäinen meni mun osalta lähinnä toipuessa. En siis nähnyt ihmisiä juhlimassa kaduilla tai juomassa baarissa limonadaa, kun uni vei voiton iltaisin. Limonada on täällä juoma, joka kuuluu olennaisena osana pääsiäisenviettoon. Punaviiniä, appelsiini-ja sitruunamehua, sokeria ja kanelia sisältävää juomaa juomalla tapetaan vanhan perinteen mukaan aina juutalaisia. Siis yksi kulaus ja yksi kuollut juutalainen. Loppujen lopuksi melko arvelluttava perinne siis.

Pääsiäiskulkueeseen osallistui heppoja...

...miehiä, naisia ja lapsia...

...erivärisissä, pelottavannäkösissä asusteissa...

...soittaen musiikkia...

...tai kantaen Jeesusta ristillä

Ei paljon ehtineet sedät tutuille morjestelemaan

Huomenna nään pitkästä aikaa Ellan, kun matkustan junalla kohti Galiciaa aina luoteisrannikolle (toivottavasti myös rannalle!) Vigoon asti. Lauantaina osallistumme ilmeisesti retkelle yhdessä Ellan gallego-kielikurssin ryhmän kanssa. Retken määränpäätä en tiedä, mutta matkasta tulee varmasti mielenkiintoinen, sillä en ole koskaan aiemmin edes kuullut gallegoa, jota Galiciassa espanjan ohella puhutaan. Oppia ikä kaikki.

Jos vaan netti on ensi viikolla toiminnassa, laitan kuvia Ellan Vigosta ja myös soitan kaikille teille, joiden kanssa on pitänyt puhua jo monet kerrat aiemmin. Besos!

]]>

2007-04-12T23:45:00+03:00 2019-08-06T16:14:40+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/04/se-acabo-lomat-on-loppu anniinat https://anniinat.vuodatus.net/ <![CDATA[Andalucia]]>

"Elämä antaa, elämä ottaa, se kantaa ja voi pudottaa ".

Jos tähän Kärkiryhmän lauluun vaihdetaan sanan "elämä" tilalle Andalucia, ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, jossa vielä muutama päivä sitten olin. Tämän vuoden Semana Santa eli Pyhä viikko on sisältänyt kirjaimellisesti nousuja, laskuja, itkuja ja naurua.

Melkein tasan vuosi sitten kierrettiin Ellan kanssa viikon verran Andaluciaa ristiin rastiin. Sevillan mahtavuus, Granadan värikkyys ja Cádizin kauneus tulivat tutuiksi auringon helliessä matkailijoita usein lähes 30 asteen lämpötilalla. Odotukset olivat siis luonnollisesti korkealla, kun viime lauantaina sanoimme heipat Leónille ja istuimme 10,5 tuntia bussissa kohdataksemme etelän lämpimät tuulet. Mutta kuinkas sitten kävikään...

1.4 Granada

Ensimmäinen aamu valkeni paksussa pilviverhossa. Mitä enemmän sade ja tuuli jäädytti sormia ja varpaita, sitä vähemmän oli intoa tutustua Granadaan. Itse kaupunki jäikin tällä kertaa melko vähälle huomiolle (aikaakin oli vain yhden iltapäivän ja illan verran), mutta kaupungin yläpuolella olevaan muslimien rakentamaan La Alhambraan tutustuimme tarkemmin. La Alhambra oli entisaikaan muslimien asuttama pieni kaupunki, josta tähän päivään asti ovat säilyneet mahtavat linnoitukset ja palatsit vehreän puutarhan ympäröiminä.

Etualalla La Alhambran rakennuksia

Yksi patioista

Carlos viidennen entinen koti

Lapaset on pelkkää rekvisiittaa...alhaalla Granadan kaupunki

Kreisit tytöt kaupungilla

2.4 Cádiz ja Jerez de la Frontera

Seuraavana aamuna jätimme vieläkin sateisemman ja harmaamman Granadan taaksemme ja löysimme vihdoin auringon Cádizista. Suupielet kääntyi hymyyn, kun mittarissa oli 23 astetta ja edessä siinsi sininen Atlantti.

Ihanat naiset rannalla: A, Fe, Paula, Amanda, Monica ja Elizabeth

Kissan päivät

Paula elokuvansa kuvauksissa

Turistit Leónista (n. puolet koko matkaseurueesta kuvassa)

Elämä kantaa

Kaunis Cádiz

Valitettavan vähän saimme nauttia Cádizin hurmaavasta ilmapiiristä, kun jo muutaman tunnin jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Tällä kertaa kulkuvälineenä toimi pieni sisävesialus, joka vei meidät läheiseen kylään La Puerta de Santa Mariaan. Siellä tyhjensimme saksalaisen sekatavarakaupan Aldin hyllyt ja jatkoimme rantaelämää picniceväiden kera.

Meidän laivassa

Terveisiä kotiin

La Puerta de Santa Mariasta lähdimme vielä samana iltana Jerez de la Fronteraan, jossa majotuimme vankilan näköiseen nuorisomajaan. Granadassa meillä oli oma kylppäri, mutta Jerezin nuorisomajassa saimme kaikkien riemuksi jakaa yhteiset wc- ja suihkutilat. Tytöille ja pojille oli tietysti omat osastonsa, mutta eipä se juuri helpottanut, kun 20 tyttöä olisi halunnut käydä nopeasti suihkussa ennen kaupungille menoa. Aikaa oli siis 1 tunti ja käytössä 2 suihkua. Itse osuin hyvään saumaan ja pääsin peseytymään ensimmäisten joukossa, mutta osa porukasta joko päätti olla hienostelematta (ei suihkua) tai sitten jätti koko Jereziin tutustumisen väliin. Kamalasti ei "kotiin jääneet" loppujen lopuksi menettäneet. Koko loppuillan satoi nimittäin vettä, eikä maanantaina juurikaan ollut ihmisiä täyttämässä baareja tai yökerhoja. Yhden pääsiäiskulkueen sentään näimme. Mustiin kaapuihin pukeutuneet miehet ja naiset (?) kantoivat hiljaisuuden vallitessa puisia ristejä ympäri kaupunkia. Melkosen erikoista (=hämärää) touhua sanoisin.

Setä Pepe Jerezissä

Silencio

3.4 - 4.4 Sevilla

Kukapa olisi uskonut, että Andaluciassa tulee ikävä villasukkia ja puuroa? Jos tähän asti Andalucia oli antanut, Sevillassa se alkoi myös ottaa ja pudottaa. Kaupunki oli yhtä kaunis ja ihana kuin ennenkin, mutta olotila ei. Eikä syy ollut tällä kertaa alkoholin. Aluksi luulin, että vatsani oli vihainen ylimääräisestä kuormasta valkoista leipää ja keksejä, mutta nyt 5 päivää mahataudista kärsittyäni uskon, että kyseessä on kuitenkin jotain muuta. Toivottavasti jotain, joka menee pian ohi.
Ensimmäinen päivä meni siis kaupungilla kierrellessä ja kouristellessa. Välillä ei tuntunut missään, mutta välillä mahaan sattui niin että itketti. Juuri mitään en voinut syödä, eikä sääkään oikein suosinut, kun satoi vähän väliä. Illan flamencoesitys oli kuitenkin hieno ja selvisin siitä muutaman raikkaan Fantan voimalla. Yöllä kaikki tulikin sitten vikkelästi ylös ja seuraavana päivänä alas. En kuitenkaan halunnut jäädä päiväksi sänkyyn makaamaan, vaan shoppailin ja kiersin kaikki pakolliset nähtävyydet wc-käyntien lomassa. Kuten kuvista näkyy, aurinkokin paistoi! Illalla kuitenkin luovutin ja jäin nukkumaan muiden tehdessä parempaa tuttavuutta Sevillan yöelämässä.

1. Kohde: Kuninkaallinen palatsi. Sekoitus muslimien ja kristittyjen tyyliä

Palatsin puutarhaa

Sevilla on mahtavan vihreä kaupunki

Tytöt ja Plaza de España

Plaza de Españan puolikaareen on tehty mosaiikista kaikki Espanjan suurimmat kaupungit

Ensimmäisenä iltana löysimme tunnelmallisen baarin, jossa esitettiin flamencoa ilmaiseksi. Hieno kokemus! Laulu on aivan omanlaistaan ja tanssi täynnä kenkien kopinaa, huitomista ja kiihkeitä tunteita

Sevillan katedraali on maailman toiseksi suurin heti Vatikaanin jälkeen. Kuvassa Violettan kanssa

Plaza de Toros

Jokin sadoista aukoista. Kuvat otettu katedraalin tornista - kerroksia ylös 34

Paula ja pääsiäiskulkueesta karanneet sedät

Robbie Williams halusi elää hetken tavallisen espanjalaisnuoren elämää ja
oli pukeutunut koordinaattoriksemme Jésukseksi

Paula, Luca ja Fe sanoo FILLETTE

5.4 Górdoba

Jottei viimeinen kohteemme Górdoba olisi jäänyt muita huonommaksi, sielläkin satoi. Ja PALJON. Märät sukat, kylmyys ja kymmenet wc-reissut vaikutti siihen, ettei Górdobasta jäänyt juuri lapsille kerrottavaa. Olin yksinkertaisesti liian väsynyt olemaan turisti. Odotin kotiinpääsyä, omaa sänkyä ja kylppäriä, mutta samalla ajattelin kauhulla edessä olevaa 9 tunnin bussimatkaa. Siis matkaa bussissa, jossa ei ollut vessaa. Parin pysähdyksen, kymmenen lääkkeen, turskan ja veden voimalla sitä kuitenkin selvittiin. Onnellisesti kotiin :)

Lounaalla Anniina söi puolikkaan kalan. Ei olisi kannattanut. Kuvassa vasemmalta Paula, Amanda, Jorge, Jésus, Luisa, Luca, Cristian, Elizabeth, Fernanda, Violetta ja Monika

Myös italiaanot lounasti samassa paikassa. Nimiä en muista,
mutta paljon ne poltti ja lauloi

Ei nyt ihan täysin sivuuteta Górdobankaan nähtävyyksiä. Kuvassa maailman 2. suurin moskiitta

Lopuksi

Vaikka edellinen viikko oli hyvin erilainen kuin mitä odotin, ei se missään nimessä huono ollut. Sateisesta säästä ja erilaisista vaivoista huolimatta meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Kaikki oli niin hyvässä kuin pahassakin hengessä mukana :D Noin 40 erilaisen wc-kokemuksen lisäksi muistoina on lentäviä lauseita, satoja valokuvia, muutamia videoita ja uusia kavereita. Myös joitain matkamuistoja ja erilaisia vaatekappaleita tarttui mukaan ja ensi viikolle suunniteltu dietti alkoi tehokkaasti ilman vaivannäköä. Jos joku vielä jaksaa katsella kuvia, niin Paulan tekemä musavideo matkaltamme löytyy osotteesta:

www.youtube.com/watch?v=2XtpO|A6A4I

]]>

2007-04-07T21:59:00+03:00 2019-08-06T16:14:42+03:00 https://anniinat.vuodatus.net/lue/2007/04/andalucia anniinat https://anniinat.vuodatus.net/