Kolme viikkoa kestänyt kielikurssi on nyt onnellisesti takanapäin ja ensi viikolla olisi sitten tarkotus alottaa opiskelu yliopistolla. Perjantain kurssikokeen (oli muuten pelättyä helpompi) jälkeen meidät kuljetettiin keskustan kielikeskuksesta bussilla yliopiston kampukselle, jossa yliopiston sedät pitivät esitelmiä opiskelusta ja erilaisista aktiviteeteista, joita täällä järjestetään. Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein hyvin järjestetty- saatiin jopa kolmen ruokalajin lounas ja paljon drinkkilippuja illan tervetuliaisbileisiin.
Totuttuun tapaan alkupalana oli kuiva sämpylä ja ruokajuomana viiniä. Pääruokana tarjotut ranskalaiset ja kana todella uivat rasvassa, mutta eihän me ilmasesta ateriasta valiteta...
Yliopiston esittelyssä meille kerrottiin, että tällä hetkellä Leónissa on n. 250 vaihtaria, joista 130 on saapunut tälle toiselle lukukaudelle. Pohjois-amerikkalaisia, brasilialaisia ja meksikolaisia on lukumäärältään eniten, yhteensä n. puolet koko porukasta. Ainoana suomalaisena olen välillä saanut hauskuuttaa muita puhumalla yksikseni suomea, koska useimmat ei ole koskaan kuullu kaunista kieltämme. Reaktiot on yleensä ollu aina samanlaisia: ensin suupieliin on levinnyt hymy, joka on pikku hiljaa muuttunut nauruksi. Suomi kuulostaa kuulemma avaruuskieleltä.
Vaihtaessani kokemuksia opiskelusta ja opiskelijaelämästä mm. puolalaisten, saksalaisten, brasilialaisten ja kanadalaisten kanssa, olen alkanut arvostamaan suomalaista sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa entistä enemmän.Vaikka suomalainen opintoraha ja asumistuki ei täysin riitä elättämään suomalaista opiskelijaa Suomessa, valittaminen avustuksen pienuudesta tuntuu täällä turhalta. Vielä en ole nimittäin kohdannut ainuttakaan henkilöä, joka saisi valtiolta näin paljon (tai ollenkaan!) rahallista apua yliopisto-opiskeluun. Useimmilla opiskelijaelämä hoituu siis sekä kotimaassa että ulkomailla systeemillä padre paga - pappa betalar. Toki opiskelijat käyvät jonkin verran töissä ja erilaisia stipendejä on mahdollisuus hakea, mutta loppujen lopuksi ilman vanhempien rahallista tukea opiskelu olisi erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Se, että saamme opiskella Suomessa ilmaiseksi ja meille jopa maksetaan siitä, että suoritamme opintopisteitä vaikuttaa jopa monesta eurooppalaisesta erittäin uskomattomalta. Voin siis olla erittäin ylpeä suomalaisesta (rapistuvasta?) hyvinvointimallistamme!
Sitten poliikasta vähän kevyempiin aiheisiin...perjantaina oli tosiaan ensimmäiset järjestetyt opiskelijabileet El Divono -baarissa, jonne saavuimme paikallisten tavoista opittuamme vähän ennen kahta. Musiikki vaihteli välimerellisestä popista teknoon ja kansainvälisiin hitteihin, joten kokonaisuus oli ihan tanssittava. Vaikka muutama baarireissu onkin jo tullut tehtyä, rahaa näihin iltoihin ei ole juurikaan kulunut. Alottelut ennen baaria on olleet hyvinkin maltilliset (maks. ½l viiniä - 50senttiä litra) ja kaikkialle on päässyt ilmaseksi sisään. Narikastakaan ei tarvitse maksaa mitään, koska yleensä sitä ei ole. Takit jätetään siis roikkumaan baarin seinillä oleviin koukkuihin ja toivotaan, että ne on siellä vielä silloin kun on kotiinlähdön aika. Jos juomista tarvitsee maksaa (usein tarjouksia kaksi yhden hinnalla tms.) , hinnatkin on erittäin kohtuulliset eli yleensä tiskillä selviää muutamalla eurolla vähemmän kuin Suomessa.
Vaihtaessani kokemuksia opiskelusta ja opiskelijaelämästä mm. puolalaisten, saksalaisten, brasilialaisten ja kanadalaisten kanssa, olen alkanut arvostamaan suomalaista sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa entistä enemmän.Vaikka suomalainen opintoraha ja asumistuki ei täysin riitä elättämään suomalaista opiskelijaa Suomessa, valittaminen avustuksen pienuudesta tuntuu täällä turhalta. Vielä en ole nimittäin kohdannut ainuttakaan henkilöä, joka saisi valtiolta näin paljon (tai ollenkaan!) rahallista apua yliopisto-opiskeluun. Useimmilla opiskelijaelämä hoituu siis sekä kotimaassa että ulkomailla systeemillä padre paga - pappa betalar. Toki opiskelijat käyvät jonkin verran töissä ja erilaisia stipendejä on mahdollisuus hakea, mutta loppujen lopuksi ilman vanhempien rahallista tukea opiskelu olisi erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Se, että saamme opiskella Suomessa ilmaiseksi ja meille jopa maksetaan siitä, että suoritamme opintopisteitä vaikuttaa jopa monesta eurooppalaisesta erittäin uskomattomalta. Voin siis olla erittäin ylpeä suomalaisesta (rapistuvasta?) hyvinvointimallistamme!
Sitten poliikasta vähän kevyempiin aiheisiin...perjantaina oli tosiaan ensimmäiset järjestetyt opiskelijabileet El Divono -baarissa, jonne saavuimme paikallisten tavoista opittuamme vähän ennen kahta. Musiikki vaihteli välimerellisestä popista teknoon ja kansainvälisiin hitteihin, joten kokonaisuus oli ihan tanssittava. Vaikka muutama baarireissu onkin jo tullut tehtyä, rahaa näihin iltoihin ei ole juurikaan kulunut. Alottelut ennen baaria on olleet hyvinkin maltilliset (maks. ½l viiniä - 50senttiä litra) ja kaikkialle on päässyt ilmaseksi sisään. Narikastakaan ei tarvitse maksaa mitään, koska yleensä sitä ei ole. Takit jätetään siis roikkumaan baarin seinillä oleviin koukkuihin ja toivotaan, että ne on siellä vielä silloin kun on kotiinlähdön aika. Jos juomista tarvitsee maksaa (usein tarjouksia kaksi yhden hinnalla tms.) , hinnatkin on erittäin kohtuulliset eli yleensä tiskillä selviää muutamalla eurolla vähemmän kuin Suomessa.
Hauskaa oli, vaikka iltaan mahtui myös ensimmäinen pieni kissatappelu (en osallistunut) ja yksi katoaminen (kaveri oli onneksi lopulta vain mennyt yksin kotiin nukkumaan). Kuvassa Ison Omenan Alexey tyttöjen kanssa
Koska olimme vasta kuuden jälkeen lauantaiaamuna kotona, eilinen meni lähinnä nukkuessa ja tyttöjen kanssa kokatessa.Tänään olin sitten jo vähän reippaampi ja kävin kuntoilemassa salilla. Vielä olisi tarkotus hoitaa tän viikkonen osuus siivouksesta eli puunata keittiö kuntoon. Kolmestaan tän kämpän siivous ei onneks oo mikään ylitsepääsemätön homma...
Koska luennot alkaa vasta torstaina, koitetaan hyödyntää näitä vapaapäiviä ja tehdä ainakin yhden päivän omatoimiretki jonnekin lähiseudulle. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on Las Médulas, mahtava vuoristoalue ja luonnonpuisto n. 120 kilometrin päässä täältä. Toivon kovasti, että ilmat suosii ja saadaan todella alotettua myös matkailu täällä. Médulasin retken lisäksi suunnitelmissa olisi matkata paikallisen AEGEE - nuorisojärjestön mukana kahden viikon päästä Santiago de Compostelaan (jos paikkoja on vielä vapaana) ja sitten maaliskuun lopussa pääsiäiseksi Andaluciaan. Hintoja vertailtuamme totesimme, että matkustaminen AEGEE- ryhmän kanssa on paitsi helppoa myös halpaa. Siis matkoja odotellessa! :)
Koska olimme vasta kuuden jälkeen lauantaiaamuna kotona, eilinen meni lähinnä nukkuessa ja tyttöjen kanssa kokatessa.Tänään olin sitten jo vähän reippaampi ja kävin kuntoilemassa salilla. Vielä olisi tarkotus hoitaa tän viikkonen osuus siivouksesta eli puunata keittiö kuntoon. Kolmestaan tän kämpän siivous ei onneks oo mikään ylitsepääsemätön homma...
Koska luennot alkaa vasta torstaina, koitetaan hyödyntää näitä vapaapäiviä ja tehdä ainakin yhden päivän omatoimiretki jonnekin lähiseudulle. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on Las Médulas, mahtava vuoristoalue ja luonnonpuisto n. 120 kilometrin päässä täältä. Toivon kovasti, että ilmat suosii ja saadaan todella alotettua myös matkailu täällä. Médulasin retken lisäksi suunnitelmissa olisi matkata paikallisen AEGEE - nuorisojärjestön mukana kahden viikon päästä Santiago de Compostelaan (jos paikkoja on vielä vapaana) ja sitten maaliskuun lopussa pääsiäiseksi Andaluciaan. Hintoja vertailtuamme totesimme, että matkustaminen AEGEE- ryhmän kanssa on paitsi helppoa myös halpaa. Siis matkoja odotellessa! :)
Kommentit