Viikon odotuksen ja satojen valitusten jälkeen saatiin taas netti toimimaan. Exiperimental cycle - hikoilua odotellessa voin siis kertailla muutaman edellisen viikon tapahtumia.
Edellisellä viikolla:
Saimme nauttia melkein 7 päivää aurinkoisista ja suhteellisen lämpimistä päivistä. Tiistaina olin hiestä märkä, kun etsin kaupunkilla kartan kanssa toimistoa, jossa hetkellisesti kadonneet lentolippuni olivat. Tilasin siis netistä paluuliput, joiden piti tulla tänne asuntolaan 72 tunnin sisällä. Reippaasti useamman päivän jälkeen sain käsittämöttämän tekstiviestin, joka sisälsi onneksi puhelinnumeron, johon soittaessani kärsivällinen täti selitti muutamaan kertaan, mistä voisin lippuni hakea. Koskaan en ymmärtänyt syytä, miksei lippuja voitu tänne lähettää, mutta ei kai sen väliä. Pääsia, että sain mitä tilasin! :)
Torstaina yliopistolla oli teollisen tiedekunnnan juhla, joka ainakin ulkopuolisen silmissä muistutti hyvin paljon suomalaista vappua. Aamusta alkaen ihmiset haki kaljaa ja viiniä kaupasta ja kansoitti kampuksen vihreät nurtsialueet. Syksystä lähtien nämä bileet on kuulemma olleet kiellettyjä. Musiikkia ei siis saanut soittaa, mutta porukkaa oli kuulemma enemmän kuin sallituissa bileissä koskaan. Aamulla luennolle mentäessä katsottiin vähän ihmeissämme menoa, mutta iltapäivällä otettiin sitten itsekin jo osaa (kahdelta joku ylempi taho päätti viisasti peruttaa loput luennot). Illan viiletessä epämääränen ihmismassa alkoi siirtyä kampukselta kaupungille. Kaupankassojen lisäksi poliisi näytti olevan hyvin työllistettynä, kun useammassa risteyksessä oli sinitakkisia valvomassa liikennettä ja yrittämässä hillitä erinäisten nesteiden valuttamista kaduille.
Kyllä opiskelu on mukavaa
Ajattelin jatkossakin pysyä lähinnä kasvislinjalla, vaikka valikoima onkin houkuttelva: etualla mm. sorkkia, korvia, kieliä, nahkaa, suolta...
Kaikesta huolimatta Mialle 500g jauhelihaa
Tällä viikolla:
Mansikkakauden alkamisesta huolimatta talvi muistutti taas olemastaolostaan maanantaina. Kämppikset Fernanda ja Paula hyppi innoissaan ulkona lumessa ja täytti kameransa valkoisilla kuvilla, mut mä en jotenkin osannut yhtyä riemuun. Odotan niin kovasti lämpöä ja kevättä, että toivon alkuviikon lumisateiden olleen viimeiset tämän kevään aikana. Enää ei ole juurikaan lunta, mutta muutama aste pakkasta saattaa aamulla olla.
Viime viikolla markkinoilla syntynyt idea yhteisestä illallisesta toteuttiin eilen kanadalaisen Mian kotona. Mialla on iso keittiö, jossa mahtui useampikin henkilö kokkaamaan. Alexandran avustuksella Mia teki 9 hengelle lasagnea ja mä muiden tyttöjen kanssa mokkapaloja. Sokeritonta kaakaota jouduin metsästämään kolmesta eri kaupasta, mutta muiden ainesten kanssa ei ollu ongelmia. Lasagne oli oikein maittavaa ja mokkapaloista sain oikein hyvää palautetta, vaikka maku ei mun mielestä kyllä ollut ihan yhtä hyvä kun kotona. Ei se kuitenkaan ihan pieleen mennyt :)
Edellisellä viikolla:
Saimme nauttia melkein 7 päivää aurinkoisista ja suhteellisen lämpimistä päivistä. Tiistaina olin hiestä märkä, kun etsin kaupunkilla kartan kanssa toimistoa, jossa hetkellisesti kadonneet lentolippuni olivat. Tilasin siis netistä paluuliput, joiden piti tulla tänne asuntolaan 72 tunnin sisällä. Reippaasti useamman päivän jälkeen sain käsittämöttämän tekstiviestin, joka sisälsi onneksi puhelinnumeron, johon soittaessani kärsivällinen täti selitti muutamaan kertaan, mistä voisin lippuni hakea. Koskaan en ymmärtänyt syytä, miksei lippuja voitu tänne lähettää, mutta ei kai sen väliä. Pääsia, että sain mitä tilasin! :)
Torstaina yliopistolla oli teollisen tiedekunnnan juhla, joka ainakin ulkopuolisen silmissä muistutti hyvin paljon suomalaista vappua. Aamusta alkaen ihmiset haki kaljaa ja viiniä kaupasta ja kansoitti kampuksen vihreät nurtsialueet. Syksystä lähtien nämä bileet on kuulemma olleet kiellettyjä. Musiikkia ei siis saanut soittaa, mutta porukkaa oli kuulemma enemmän kuin sallituissa bileissä koskaan. Aamulla luennolle mentäessä katsottiin vähän ihmeissämme menoa, mutta iltapäivällä otettiin sitten itsekin jo osaa (kahdelta joku ylempi taho päätti viisasti peruttaa loput luennot). Illan viiletessä epämääränen ihmismassa alkoi siirtyä kampukselta kaupungille. Kaupankassojen lisäksi poliisi näytti olevan hyvin työllistettynä, kun useammassa risteyksessä oli sinitakkisia valvomassa liikennettä ja yrittämässä hillitä erinäisten nesteiden valuttamista kaduille.
Kyllä opiskelu on mukavaa
Voi sitä roskan määrää...
Äärimmäisen monipuolisesta ohjelmatarjonnasta huolimatta viikonloppu ei mennyt pelkästään tv:n ääressä, vaan kävin mm. tyttöjen kanssa markkinoilla. Parhaiten markkinoista jäi mieleen halvat hinnat, agressiiviset mummot hedelmätiskien ympärillä ja ei niin houkuttelevat lihatiskit. Kuten Paula huomauttikin, viikonloppuna tuli sitten seurusteltua ja katsottua telkkaria enemmän kun koskaan, kun kukaan ei halunnut viettää aikaansa tietokoneella pelkkien pasianssien ja kirjotusohjelmien parissa. Antennijohdon asemasta riippuen meillä näkyy 3-5 valtakunnallista kanavaa, joiden ohjelmisto on valitettavasti suurimmaksi osaksi täyttä kakkaa. Päivisin lähes joka kanavalta tulee keskusteluohjelmia, joissa enemmän tai vähemmän tavikset riitelee ja yrittää selvittää kuka on valehdellut, kenelle ja miksi sekä ja kuka on nähnyt, kenet ja missä. Todistajina toimii yleensä entiset työkaverit, naapurit, naapurien koirat, lähikauppiaat tms. Ainakaan toistaseksi en ole jaksanut katsoa ainuttakaan näistä ohjelmista loppuun saakka, joten en tiedä millaiseen ratkaisuun näissä äänekkäissä showssa voidaankaan päästä. Toinen kanavia hallitseva ohjelmaryhmä tuntuu olevan visailut. Vanhojen tuttujen suosikkien Onnenpyörän ja Haluatko Miljoonääriksi lisäksi täällä pääsee seuraamaan ja viisastumaan lähemmäs kymmenen erilaisen tietovisan parissa. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä kanavantäytteenä voin mainita mainokset, joiden keskimääräinen kesto ohjelmien välillä on n. 15-20 minuuttia. Onneksi perjantaisin tulee sentään 1,5 tuntia dubattuja Frendejä.
Ajattelin jatkossakin pysyä lähinnä kasvislinjalla, vaikka valikoima onkin houkuttelva: etualla mm. sorkkia, korvia, kieliä, nahkaa, suolta...
Kaikesta huolimatta Mialle 500g jauhelihaa
Tällä viikolla:
Mansikkakauden alkamisesta huolimatta talvi muistutti taas olemastaolostaan maanantaina. Kämppikset Fernanda ja Paula hyppi innoissaan ulkona lumessa ja täytti kameransa valkoisilla kuvilla, mut mä en jotenkin osannut yhtyä riemuun. Odotan niin kovasti lämpöä ja kevättä, että toivon alkuviikon lumisateiden olleen viimeiset tämän kevään aikana. Enää ei ole juurikaan lunta, mutta muutama aste pakkasta saattaa aamulla olla.
Viime viikolla markkinoilla syntynyt idea yhteisestä illallisesta toteuttiin eilen kanadalaisen Mian kotona. Mialla on iso keittiö, jossa mahtui useampikin henkilö kokkaamaan. Alexandran avustuksella Mia teki 9 hengelle lasagnea ja mä muiden tyttöjen kanssa mokkapaloja. Sokeritonta kaakaota jouduin metsästämään kolmesta eri kaupasta, mutta muiden ainesten kanssa ei ollu ongelmia. Lasagne oli oikein maittavaa ja mokkapaloista sain oikein hyvää palautetta, vaikka maku ei mun mielestä kyllä ollut ihan yhtä hyvä kun kotona. Ei se kuitenkaan ihan pieleen mennyt :)
Vasemmalta: emäntänä Mia, minä, Fernanda, Jonas (Liettua), Luca (Italia), Jorge (Chile), Denise (Saksa) ja Alexandra (Puola)
Denise ainakin yrittää näyttää siltä, että mokkapalat maistuu
Illallisen jälkeen ja aikana kumottiin muutama viinipullo korttipelien ja Lucan opettaman viikinkipelin (mahtava peli- täytyy pelata kun tulen takasin!) lomassa ja lopulta löydettiin tietysti itsemme valtaamassa tanssilattiaa brassi-baari Deliriumissa.
Tänään nukuinkin sitten melkein koko päivän, ennen kuin tein toisen tutustumiskäynnin lähistöllä sijaitsevaan Lidliin. Oli hassua huomata, kuinka innoissani olin, kun pystyin lukemaan tavaroiden tuoteselosteita myös suomeksi! Pienistä asioista se onni on välillä kiinni... :D
Äsken päätettiin Elizabethin ja Mauran (Elizabethin ja Alexandran uus italialainen kämppis) kanssa, että otetaan huomenna suunta kohti etelää ja mennään tutustumaan kaupunkiin nimeltä Salamanca. Koska bussiaikataulut on surkeat yhden päivän vierailua varten, ollaan siellä siis kaksi. Toistaseksi ei ole yöpymispaikasta tietoa, mutta eiköhän sieltä sellanenkin löydy. Jee, kohti uusia seikkailuja siis!
P.S. Mulla on jo jonkun aikaa ollut käytössä kaksi numeroa ja kaksi puhelinta. Paikallinen liittymä kulkee yleensä aina mukana, eli jos tulee jotain kiireellistä (tai ei niin kiireellistä) asiaa, suosittelen soittamaan ja lähettämään viestit numeroon: +34654177771. Myös suomalainen liittymä on käytössä, mutta sitä en muista konsultoida läheskään yhtä usein kuin tuota paikallista.
Buen fin de semana a todos eli Hauskaa Viikonloppua kaikille!
Tänään nukuinkin sitten melkein koko päivän, ennen kuin tein toisen tutustumiskäynnin lähistöllä sijaitsevaan Lidliin. Oli hassua huomata, kuinka innoissani olin, kun pystyin lukemaan tavaroiden tuoteselosteita myös suomeksi! Pienistä asioista se onni on välillä kiinni... :D
Äsken päätettiin Elizabethin ja Mauran (Elizabethin ja Alexandran uus italialainen kämppis) kanssa, että otetaan huomenna suunta kohti etelää ja mennään tutustumaan kaupunkiin nimeltä Salamanca. Koska bussiaikataulut on surkeat yhden päivän vierailua varten, ollaan siellä siis kaksi. Toistaseksi ei ole yöpymispaikasta tietoa, mutta eiköhän sieltä sellanenkin löydy. Jee, kohti uusia seikkailuja siis!
P.S. Mulla on jo jonkun aikaa ollut käytössä kaksi numeroa ja kaksi puhelinta. Paikallinen liittymä kulkee yleensä aina mukana, eli jos tulee jotain kiireellistä (tai ei niin kiireellistä) asiaa, suosittelen soittamaan ja lähettämään viestit numeroon: +34654177771. Myös suomalainen liittymä on käytössä, mutta sitä en muista konsultoida läheskään yhtä usein kuin tuota paikallista.
Buen fin de semana a todos eli Hauskaa Viikonloppua kaikille!
Kommentit