...tai ainakin pienestä yrityksestä. Kaiken kaikkiaan viikkoja on nyt yliopistolla takana kolme, päiviä kuusi ja tunteja pyöreästi ottaen 15. Mistään huikeasta kokemuksesta ei siis vielä voida puhua, mutta perusasiat on tullut selviksi. Tai lähinnä selvää on se, ettei mikään ole selvää. Tämän ensimmäisen kolmen viikon aikana olisin varmasti jaksanut istua ainakin muutaman tunnin enemmän yliopistolla, a) jos muutama mielenkiintoiselta vaikuttanut kurssi olisi oikeasti ollut olemassa b) jos luennot olisivat olleet silloin ja siinä paikassa kun aikatauluissa on ilmotettu tai c) jos luentoja ei olisi peruttu erinäisten (erityisesti vaihtareille epäselvien) syiden kuten opettajien henk.koht. lomien takia.

Matka asuntolasta yliopistolle taittuu keskimäärin kahdessa minuutissa, joten sekavat luentoaikataulut tai erilaisten asioiden perässä juokseminen ei ole ainakaan vielä nostattanut harmaita hiuksia. Aina voi nimittäin mennä takaisin kotiin syömään ja nukkumaan. Tai pelaamaan spider-pasianssia :) Lyhyttä matkaa tulee myös erityisesti kiitettyä päivinä, jolloin luentoja on pitkin päivää muutaman tunnin välein. Esimerkiksi tiistaina (jos kaikki luennot on kohillaan ja olen itse reipas) tulee yliopistolla vietettyä ajat 9-11, 13-14 ja 16-17.

Kirjottautuakseni opiskelijaksi yliopistoon minun täytyy valita kurssit ja esittää ne kirjallisesti koordinaattorilleni. Kansainvälinen markkinointi, Ihmismaantiede ja Espanjan kielioppikurssi on ollut alusta lähtien listallani, mutta neljännen kurssin ja koordinaattorin löytämisen kanssa on ollut pienoisia ongelmia. Olin nimittäin etsinyt kurssia Urbanismo kaksi edellistä viikkoa, ennen kuin löysin maanantaina iltapäivällä ilmoituksen uudesta aikataulusta ja sijainnista. Maanantaiaamun luennon olin siis jo missannut, mutta tiistaina pääsin vihdoin paikalle. Ilokseni luennolle oli sinä aamuna löytänyt myös kaksi keski-ikäistä herraa ja professori, joiden kanssa vaihdoimme aikatauluja vielä kerran meille kaikille neljälle sopiviksi. Loppujen oppilaiden ja koordinaattorin (ainakaan kuutena edellisenä kertana hän ei ole ollut tapaamisaikanaan toimistolla) kohtalosta ei toistaiseksi ole tietoa...

Systeemi luennoilla näyttää noudattavan lähes samanlaista linjaa joka kurssilla. Opettaja tai professori puhuu ja oppilaat kirjottavat käsi puuduksissa kaiken minkä ehtivät. Kuunteleminen ja kirjottaminenkin sujuvat minulta suhteellisen hyvin, mutta samaan aikaan ymmärtäminen onkin sitten jo toinen juttu. Ymmärrän muistiinpanoni sitten kotona...Markkinoinin nuori nainen (äiti: sillä on ainakin kolme kertaa enemmän reikiä farkuissaan kun mulla!) sekä Ihmismaantieteen ja Espanjan kieliopin vanhat herrat on ihanan selkeitä ja järjestelmällisiä, kun taas Urbanismon ja Ihmismaantieteen käytännön professorit...ne ei paljon tahdissa säästele. Omaksi oppimismetodikseni olenkin ottanut: kaikki otetaan mistä saadaan kiinni ja loppuja ei tarvita.

Koska perjantaisin ei ole kursseja, ajattelin lähteä kohta shoppailemaan. Ihmismaantieteen kurssille täytyy ostaa harppi (olin menossa ostamaan kompassia - espanjaksi "compas" - onneksi Fernanda oikaisi asian) kolmioviivain ja millimetripaperia. Myös kevättakille alkaa olla pikku hiljaa tilausta. Täällä lämpötilat on olleet nyt 10-15 asteen välillä. Illalla mennään sitten taas polkemaan exiperimental cycle - tunnille, jossa on tänään normaalin savukoneen ja diskovalojen lisäksi ammatti-DJ soittamassa musiikkia! Katotaan kuinka kuollut olen n. puolentoistatunnin polkemisen jälkeen...