Viime viikonloppuna osallistuin tämän kevään viimeiselle ja ainakin fyysisesti raskaimmalle mutta kaikesta huolimatta oikein viihdyttävälle AEGEEN järjestämälle retkelle. Tällä kertaa matka suuntautui Leónista pohjoiseen Asturiaksen maakuntaan. Ensimmäinen ja matkan raskain osuus koettiin heti aluksi pienessä kylässä nimeltä Sella, jossa meille oli järjestetty kanoottiretki. Ennen kanootteihin ja kajakkeihin astumista puettiin päälle tiukkaakin tiukemmat märkäpuvut, vähän löysemmät takit ja tietenkin pelastusliivit. Kuten kuvasta näkyy, asustus oli pintaahivelevä.
Tästä se lähti. Kanootin keulasta huolehti Mia ja minä olin perämiehenä
Jo heti lähdössä kastuttiin sen verran, että oli melottava vastakkaiselle rannalle tyhjentämään kanootti ylimääräsestä vedesta. Ennen evästaukoa ensimmäiset 7 kilometriä sujuivat kuitenkin muuten ilman suurempia ongelmia. Ilma oli kostea, maisemat mahtavat vuorten keskellä ja vesi niin kirkasta, että bongattiin useita isoja kaloja.
Siellä sitä mennään
Siellä sitä mennään
Innokkaimmat otti tauolla vauhtia sillalta
Evästauon jälkeen (oltiin saatu vesipullot, sämpylät ja omenat vedenkestävään kanisteriin, joka kulki mukana)
alkoi jo väsymys ja kylmyys hieman painaa, mutta sitkeästi jatkettiin matkaa. Tähän asti oltiin selvitty joen pienistä alajuoksuista kunnialla, mutta ensimmäinen suurempi virtaus yllätti meidät urheat melojat. Hurja käsityö ei auttanut, vaan ajauduttiin Mian kanssa liian lähelle pengertä, joka ei antanut periksi vaan kaatoi koko kanootin. Minkäänlaista hätää ei ollut, sillä pelastusliivit nostivat meidät nopeasti pintaan, mutta totaalisen märkiä sitä tietysti oltiin. Vielä sukelluksen jälkeenkin virta oli niin voimakas, että seuraavat viisi minuuttia mentiin veden mukana kanootista kiinni pitäen. Kahdestaan ei varmasti oltaisi pystytty kanoottia kääntämään, mutta onneksi paikalle osui kaksi AEGEE-koordinaattoria, jotka hinasivat meidät rantaan ja auttoivat tytöt takaisin vesille. Viimeset 9 km viuhunut kaatosade varmisti sen, ettei varmasti ehditty kuivumaan ennen maaliintuloa. Nyt tuntuu, että aurinkoisella ilmalla meloisin varmasti vaikka 20 kilometriä, mutta noissa olosuhteissa 16 kilometriä ja melkein 4 tuntia oli aika paljon. Kokemus oli kuitenkin ainutlaatuinen!
Koska saunaa ei tietenkään ollut tarjolla, täytyi tyytyä kahteen lämpimään suihkuun ensin melontapaikalla ja myöhemmin hostellissa. Piukean märkäpuvun jälkeen oli mahtava tunne pukea omat vaatteet päälle, mutta märät hiukset ja kylmät varpaat pitivät huolen siitä, ettei olotila edelleenkään ollut mikään kaikkein mukavin.
Sellasta oli puolen tunnin bussimatka yhteen pohjoisespanjan rantakaupungeista Gijóniin, jossa yövyimme nuorisomajassa. Heti paikkaan saavuttuamme teimme itsellemme sängyt valmiiksi (ensimmäinen kerta, kun sängyn joutui itse petaamaan) ja vietimme muutaman tunnin siestan syvässä unessa. Edes pienet muurahaiset lakanoiden välissä ei näitä kauneusunia haitanneet.
Jotta yöllä jaksoi hipata, täytyi tietenkin ensin syödä kunnolla. Löysimme Lucan, Mian, Valentinan ja Gulian kanssa hyvän ravintolan, jonka listalla oli asturialaiseen tapaan melkein pelkästään merenherkkuja. Myös toista paikallista ylpeyttä sidraa oli tarjolla. Asturiassa sidra on suomalaista siideriä happamampaa ja sitä kuuluu kaataa korkealta, jotta maku säilyy hyvänä myös lasissa. En kamalasti tälle asturialaiselle sidralle lämmennyt, mutta tulihan sitä juotua, kun halpaa oli :)
Luca, Mia, Valentina, Gulia ja herkut suoraan merestä
Täti näyttää miten sidraa kaadetaan
Tällä sidrakoneella saa kaiken juotavan kerralla
lasiin nappia painamalla. Juoma tulee tuolta ylhäältä
Erasmus on jees :)
Mia ja pojat lavalla
Koska saunaa ei tietenkään ollut tarjolla, täytyi tyytyä kahteen lämpimään suihkuun ensin melontapaikalla ja myöhemmin hostellissa. Piukean märkäpuvun jälkeen oli mahtava tunne pukea omat vaatteet päälle, mutta märät hiukset ja kylmät varpaat pitivät huolen siitä, ettei olotila edelleenkään ollut mikään kaikkein mukavin.
Sellasta oli puolen tunnin bussimatka yhteen pohjoisespanjan rantakaupungeista Gijóniin, jossa yövyimme nuorisomajassa. Heti paikkaan saavuttuamme teimme itsellemme sängyt valmiiksi (ensimmäinen kerta, kun sängyn joutui itse petaamaan) ja vietimme muutaman tunnin siestan syvässä unessa. Edes pienet muurahaiset lakanoiden välissä ei näitä kauneusunia haitanneet.
Jotta yöllä jaksoi hipata, täytyi tietenkin ensin syödä kunnolla. Löysimme Lucan, Mian, Valentinan ja Gulian kanssa hyvän ravintolan, jonka listalla oli asturialaiseen tapaan melkein pelkästään merenherkkuja. Myös toista paikallista ylpeyttä sidraa oli tarjolla. Asturiassa sidra on suomalaista siideriä happamampaa ja sitä kuuluu kaataa korkealta, jotta maku säilyy hyvänä myös lasissa. En kamalasti tälle asturialaiselle sidralle lämmennyt, mutta tulihan sitä juotua, kun halpaa oli :)
Luca, Mia, Valentina, Gulia ja herkut suoraan merestä
Täti näyttää miten sidraa kaadetaan
Runsaan iltapalan jälkeen tavattiin loput retkeilijät ja lähdettiin yhdessä etsimään seuraavaa sidrapaikkaa. Matkalla satoi ja tuuli niin paljon, ettei edes sateenvarjoa voinut käyttää. Onneksi kaikki muutkin baarin asiakkaat vaikuttivat olevan aivan yhtä märkiä kuin me. Sidrabaarista jatkettiin vielä ns. yökerhoon, jossa tanssattiin neljään asti.
Gijónin kosteat tuulet ja mukava tutustua kaupunkiin
Gijónin kosteat tuulet ja mukava tutustua kaupunkiin
Tällä sidrakoneella saa kaiken juotavan kerralla
lasiin nappia painamalla. Juoma tulee tuolta ylhäältä
Erasmus on jees :)
Mia ja pojat lavalla
Alkuperäisen suunnitelman mukaan sunnuntaipäivä oli tarkoitus viettää Gijonissa rannalla, mutta kuten arvata saattoi...raikas vesisade ja 14 asteen lämpötila helli meitä myös pyhänä. Aamupalan jälkeen hypättiinkin sitten bussiin ja käytiin tutustumassa Gijonin yliopistoon. Loput osat kaupungista nähtiin bussin ikkunasta. Gijonista matka jatkui vielä Oviedoon, jossa vietettiin loppupäivä. Oviedo vaikutti oikein kauniilta ja kivalta kaupungilla, mutta sateen sattuessa sateella...istuttiin 3 tuntia ravintolassa ja loput pari meni markkinoilla sekä jo traditioksi muodostuneella katedraalivisiitillä.
Takapuoli
Valentina ja teatteri
Takapuoli
Valentina ja teatteri
Tennarit ei oo vieläkään kuivat sukelluksen jäljiltä, mutta muuten olen kyllä jo matkasta toipunut. Helmikuun jälkeen en ole Molly Malone´sin tiistaibileissä käynyt, mutta eilen oli pakko mennä. Siellä nimittäin arvottiin kaksi kahden hengen matkaa Beyoncen Madridin keikalle, joka on tulevana lauantaina. Vaikka onni ei arvonnassa suosinut, oli tosi hauska ilta.Sain shampanjaa ja suklaakakkua, kun jollain tytöllä (jota en tuntenyt) oli synttärit ja muutenkin halvat hinnat houkuttelivat ostamaan muutaman lasin ilojuomaa. Nyt onkin sitten sen verran väsynyt olo, että taidan mennä siestalle. Seuraavaan kertaan heiiiiii!
Kommentit