...ennen kun loppuu. Pikaisen laskennan jälkeen mulla on 29 päivää vaihtarielämää jäljellä. Kuukauden päästä tähän aikaan olen siis jo kotona! Perinteiseen tapaan tässä vaiheessa on todettava, että aika on todellakin mennyt nopeasti. Erityisesti viimeset viikot. Pian alkaa jo olla kiire tehdä kaikkea sitä, mitä täällä vielä "täytyy" tehdä. Esimerkkeinä vierailu shottibaariin ja katedraaliin. Järjestyksellä ei niin väliä. Myös pikku hiljaa alkaa eri puolelle maailmaa katoavien kavereiden hyvästely. Kavereita on tietysti paljon ja pitkälle kestäviä ystävyysuhteita muutama. Erityisesti kämppikset sekä Denise ja Violetta Saksasta ovat olleet läheisiä.

On tietysti haikeaa jättää tämä kaikki, mutta toisaalta on kyllä kiva palata kotiinkin. Suurimmalla osalla kavereista tuntuu olevan samanlaiset ajatukset. León on loppujen lopuksi niin pieni, että puoli vuotta riittää vallan mainiosti kaupungin näkemiseen ja asioiden kokemiseen. Ylitarjontaa tekemisessä ei siis ole.

VIhdoin alkaa olla myös opiskelut paketissa, kun ensi viikolla on ensimmäinen tentti ja viimeiset luennot. Alunperin kalenteriani täytti neljä kurssia, mutta reilu kuukausi sitten hylkäsin yhden. Alussa etsin kolme viikkoa  tätä Urbanismo-kurssia ja kun sen pitopaikka viimein löytyi, ei kurssi eikä varsinkaan opetuksen laatu osottautunut etsinnän arvoisiksi. Kaupunkisuunnittelua ja kaupungistumista käsittelevät teemat olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta asioiden esittäminen aivan kamalaa. Tunnista toiseen opettaja (professori?) luki papereitaan ja me 4 oppilasta kirjoitimme käsi puuduksissa kaiken sen, mistä saimme kiinni. Mitä sitä turhia selittelemään jos kaikki on jo kirjoitettu hyviksi lauseiksi paperille. Joopa joo...välillä tahti oli niin nopeaa, etten pysynyt perässä enkä edes saanut muiden muistiinpanoista selvää. Kerran olin tunnilla yksin. Hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätin siis jättää nämä kopiointitunnit väliin ja keskittyä mukavimpiin aineisiin.

Ensi viikolla olisi siis ensimmäisenä vuorossa kielioppitentti, josta ainakin pitäisi päästä läpi. Suurin osa kurssilla käydyistä asioista on jo entuudestaan tuttuja, mutta mahtuu joukkoon kyllä uuttakin tavaraa. Välillä opettaja viilaa pilkkua vähän turhankin tarkkaan - olisin aivan yhtä onnellinen myös ilman tietoa siitä, millaisia virheitä erityisesti leonilaiset tai urheiluselostajat puhuessaan tekee. Kuka sitä loppujen lopuksi muistaa mikä on se oikea/väärä tapa käyttää kieltä, kun osa muodoista on vähemmän/enemmän suositeltavia kuin toiset!? Pääähhhhh......

Kieliopin jälkeen olisi sitten kai keskityttävä Kansainvälisen markkinoinnin ja Geografia humanan tentteihin. Kv-markkinoinnin kurssista olen tykännyt kaikkein eniten: tunnilla keskustellaan paljon ja otetaan paljon esimerkkejä eri maista, tuotteista ja kulttuureista. Asiat myös esitetään selkeästi ja niitä selitetään. Myös meidän vaihtareiden pitämät esitelmät omasta maastamme on tuonut vaihtelua tunteihin. Tenttimateriaalia on paljon eikä tentti kuulemma ole todellakaan mistään helpoimmasta päästä. Muutaman tärpin on opettaja sentään antanut.

Jo vajaan kahden viikon päästä olen pelkästään lomalainen, sillä viimenen tentti aiheesta Geografia humana on 14.6. Kurssin teoriaosuudesta on vastannut vanha herra Theodor, jonka kanssa olemme piirtäneet vihkon täyteen erilaisia kuvia, karttoja ja taulukkoja. Paljon on materiaalia tähänkin kertynyt. Käytännön tunneilla Pilarin kanssa olemme taas tehneet pylväsdiagrammeja Excelillä. Tentistä en yhtään tiedä, mutta sieltä tulee mitä tulee. Yhteenvetona voi hyvin todeta, ettei minkään kurssin asiat ole vaikeita, mutta tavaraa on paljon. Lisäksi en ole yhtään varma siitä, miten pystyn lyhyessä ajassa kirjottamaan espanjaksi sen, mitä haluan. Kuten Jarkko totesi: niillä kuitenkin mennään mitä on annettu.

Ei niillä opintopisteillä niin väliä - pääasia että kokemuksia on kertynyt! :)

Ulkona paistaa aurinko, kaskaat laulaa ja keittiöstä tulee soijan ja raa'an kalan tuoksu. Kämppikset on tuolla tehneet sushia ja kohta alkaa kuulemma olla valmista. Koska keittiöömme ei mitenkään mahdu tekemään kolme henkilöä samaan aikaan, olen aina välillä käynyt vain seuraamassa miten homma etenee. Ainakin näin noviisisuhsisyöjälle hyvältä näyttää! Eikö?


631037.jpg